Pyhäinpäivää vietetään tänä vuonna lauantaina 2.11.2024. Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum).
Pyhäinpäivänä hautausmaille syttyy kynttilöiden valomeri. Hautausmailla voi kohdata seurakuntien työntekijöitä ja keskustella heidän kanssaan. Monissa seurakunnissa vietetään jumalanpalveluksia tai hartaushetkiä, jossa sytytetään kynttilöitä edellisen vuoden aikana kuolleiden seurakunnan jäsenten muistolle. Näihin tilaisuuksiin kutsutaan erityisesti niitä, joiden kokema suru ja menetys on juuri tapahtunut. Seurakuntien pyhäinpäivän tapahtumia löytyy seurakuntien verkkosivuilta.
Pyhäinpäivänä saamme pysähtyä muistelemaan niitä, jotka ovat vaikuttaneet elämäämme ja ovat kuolleet. Meissä kaikissa on jälkiä aiemmista sukupolvista ja ihmisistä. Päivä antaa meille tilaa ajatella omaa kuolevaisuuttamme, nähdä se, mikä on tärkeää elämän arjessa.
”Antiikin sanonnassa, Memento mori – muista kuolevaisuutesi, piilee syvä viisaus.
Oman kuolevaisuuden muistaminen luo elämällemme sen erityisen arvon”, kirkkohallituksen asiantuntija Kirsi Erkama pohtii.
Kuoleman koskettaessa paljastuu elämän rajallisuus. Seurakunnan työntekijät auttavat muussakin kuin hautajaisten järjestämisessä. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista ja tunteista voit puhua papin tai diakoniatyöntekijän kanssa. Sairaalapapit ovat keskustelukumppaneina sairaalassa.
Surua voi käsitellä monin eri tavoin
Suru voi olla elinikäinen kumppani, joka on osa elämää. Kuolemaa ja siihen liittyviä tunteita voi käydä läpi esimerkiksi kirjoittamalla ja puhumalla läheisten tai seurakunnan työntekijän kanssa.
Pyhäinpäivän lähestyessä psykoterapeutti, TT, Heli Pruuki on pohtinut kuolemaa ja surua.
”Kuolemaan liittyvillä seremonioilla ja rituaaleilla on tärkeitä tehtäviä ja merkityksiä. Hautajaiset ja muistotilaisuus auttavat ihmistä käsittelemään menetystään, jäsentämään sekavilta tuntuvia tapahtumia ja jättämään jäähyväisiä. Konkreettiset surunilmaisut, kuten kukkien vieminen haudalle, helpottavat tunteiden käsittelyä. Kun yhdessä käydään haudalla, voidaan samalla jutella, surra ja muistella yhdessä”, Pruuki kirjoittaa artikkelissaan.
Hänen mukaansa myös haudoilla käyminen pyhäinpäivänä on yhteisöllinen, usein sukupolvelta toiselle periytyvä perinne. Perinteet ja rituaalit lohduttavat ja kannattelevat juuri siksi, että niihin saa osallistua osana yhteisöä ja ketjua: näin me ihmiset olemme selviytyneet sukupolvesta toiseen.
Pruukin artikkelit voi lukea pyhäinpäivän verkkosivulta, josta löytyy myös pappien kirjeitä läheisensä menettäneelle. Kirjoittajien joukossa on arkkipiispa emeritus John Vikström.
Hautajaissuunnitelma auttaa varautumaan kuolemaan
Oma tai läheisen kuolema on vääjäämätön asia, johon voi varautua ennalta. Läheisten on myös helpompaa tehdä päätöksiä, kun edesmenneen tahto ja toiveet ovat tiedossa.
Paras tapa varautua tulevaan on kirjata ylös toiveet sekä laatia oikeudellisesti pätevät ja ajantasaiset asiakirjat.
Hautajaissuunnitelma auttaa läheisiä suunnittelemaan viimeisen matkan. Toiveet esimerkiksi hautauksen ja muistotilaisuuden osalta voi kirjoittaa siihen. Suunnitelmasta ja sen säilytyspaikasta kannattaa kertoa omaiselle tai ystävälle.