Berit Mäkinen on kokenut aina paloa esiintymiseen, ala-asteella koulu kavereiden kanssa tehtiin tanssiesityksiä Duran Duranin tahtiin ja niitä esitettiin juhlasalissa, hän osallistui mielellään kaikkiin koulun näytelmiin. Beritin epäonneksi häneltä puuttui sellainen taho elämästä, joka olisi osannut ohjata tytön oikeisiin paikkoihin harrastamaan. Nuoruus vuosina kävi monestikin mielessä hakeminen teatterikorkeakouluun, mutta aina tuli se tunne ”enhän minä osaa ja enhän minä sinne pääse”, niin ne vuodet kuluivat, tuli perhe ja lapset, elämä pyörii kodin ja työn ympärillä, kunnes lapset kasvoivat aikuisiksi, ja äidin ei enään tarvinnut huolehtia heidän tarpeistaan, jäi yllättäen aikaa ja vanha haave nostivat päätään.
Näin Beritin tarina eteni, työpaikkani järjesti koulutuspäivän ja siellä oli mukana teatteriryhmä Stella Polaris, silloin mietin, että toi olisi niin siistiä hommaa ja kirjoitin siitä facebookissa, jolloin ystävä vinkkasi, että Timo Taulo etsii Ainonpuiston kesäteatteriin näyttelijöitä ja itse asiassa rekry oli ollut jo edellisenä päivänä. Neuvokas nainen kaivoi Taulon facebookista ja koska ilmoituksessa luki, ettei tarvitse olla näyttelemisestä kokemusta, siitä rohkaistuneena laittoi Taulolle viestiä ja pääsi mukaan. Kesä meni teatteria opetellessa ja palo kasvoi kasvamistaan.
Syksyllä Wellamo-opiston kurssille Orimattilaan, jossa ohjaajana toimi Eppu Gustafsson, jonka Berit muisti kouluajoilta räväkkänä tyyppinä ja uskaltautui mukaan. Tässä kohtaa Berit kiitti luojaa, että meni Orimattilaan, koska Orimattilan teatteri onkin sitten poikinut vaikka mitä innokkaalle harrastajalle, merkittävin näytelmä oli Madaamit, joka keräsi voitokkaasti Jyväskylässä harrastajateatterikesä tapahtumassa kunniamainintoja ja stipendin. Toinen merkittävä näytelmä oli Alue, jossa Beritillä oli iso rooli 80-vuotiaana muistisairaana naisena, sen näytelmän myötä hän ymmärsi katsojan kokeman tunneskaalan, katsomossa itkettiin ja naurettiin, se oli hämmentävä kokemus aloittelijalle. Pienissä projekteissa oppii tekemään kaiken itse, lavasteet, äänimaailma, markkinointi, lipunmyynti.
Kolme kesää meni Ainonpuiston kesäteatterissa ja erilaisilla kursseilla, talvet Orimattilan teatterin touhuissa. Lisäksi aktiivinen hakeminen elokuva avustajaksi poiki pieniä rooleja kotimaisissa elokuvissa ja mainoksissa. Viimeisin johon pyydettiin mukaan oli puherooli keihäsmatkoissa, jossa Berit esitti Mirjaa, se kuvattiin alku syksyllä Turkissa ja oli taas aivan erilaista kokemusta mitä tähän asti on ollut.
Mitä viime kesän menestys näytelmä Työmiehen vaimo Orimattilan jätinpesässä vaati harrastajalta? Berit vastaa: aivan kaiken, olin näyttelemässä ja myös ohjaaja Tapani Kalliomäen assistenttina ja siinä hommassa näki ja oppi kuinka laajaa se tekeminen on, että näytelmä valmistuu. Ensimmäinen tapaaminen oli tammikuussa ja harjoitukset alkoivat helmikuussa ja joka viikonloppu oli harjoitukset. Kalliomäen ohjauksessa opeteltiin millin tarkasti pienetkin nyanssit. Tällä hetkellä Beritin voi nähdä lastenteatteri SUPER teatterissa Tero Poralin kirjoittamassa ja ohjaamassa Aikakapseli näytelmässä, jossa hän näyttelee kaksoisroolin naapurin ja mummon siskon roolissa.
Kysyttäessä mikä on vielä suuri unelma? Hieman mietittyään Berit vastasi, olisi kiva saada elanto tästä hommasta, mutta ymmärrän, ettei se tässä iässä 48-vuotiaana ole enää mahdollista, koska ei pysty kouluttautumaan, niin kuin nuorempana. Toivon, että olisi ohjaajia, jotka haluaisi tehdä mun kanssa muutakin, kuin kesäteatteria. Ymmärrän myös nyt niitä naisia jotka tekevät työkseen tätä, että heille ei ole tarjolla vahvoja aikuisen naisen rooleja.
Ja lopuksi kysymykseen mitä olet saanut teatteriharrastuksesta? Vastaus tulee heti, paljon uusia ystäviä ja vilkkaalle ihmiselle kanavan purkaa energiaa. Teatteri on terapia (jos noin voi sanoa, miettii Berit).
Teksti ja kuvat Niina Ojansivu