Natalil oli teininä se luokan nössö, joka ei mennyt bileisiin, vaan käytti vapaa-aikansa viulunsoittoon ja balettitunteihin. Juominen ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Kaikki kuitenkin muuttui parikymppisenä, josta alkoi vuosikymmen juovana alkoholistina sekä lääkeriippuvaisena. Hyvänolontunne vei mukanaan ja se alkoi hallita elämää.
Juova alkoholisti voi olla myös loistava työntekijä -ainakin hetken
Ystävyys- ja sukulaissuhteita uhmaten Natalil keskitti kaiken energiansa juomisen tuottaman häpeän kompensoimiseen eli urheiluun ja työntekoon. Vaikka hän 23-vuotiaana sai paniikkikohtauksia, niiden todellinen syy oli helppo sivuuttaa ahkeran tytön kulissien kertoessa aivan muuta. Natalil haki apua usein päivystyksestä, mutta rauhoittavat lääkkeet saivat hänet vain juomaan lisää, mikä oli todellinen syöksykierre. Häpeä ja itsesyytökset epäonnistumisesta kasvoivat.
Illuusio omavoimaisuudesta
Natalil halusi Minnesota-hoitoon jo kesällä 2017, mutta lähti pois vuorokauden jälkeen. Hän ei uskonut, että raitistumiseen tarvittaisiin terapiaa, vaan kaiken voisi tehdä itse, mikäli vain omaisi tarpeeksi tahdonvoimaa ja selkärankaa. Natalil sulki korkin itse ja siitä alkoi painajaismainen kuivahumalakesä. Hän ei voinut ymmärtää, miksi paniikkikohtaukset vain pahenivat ja maailma tuntui romahtavan entistä pahemmin. Lopulta diagnoosiksi tuli keskivaikea masennus ja määrittelemätön ahdistuneisuus sekä lähete tutkimuksiin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Kulissien kaataminen
Natalil aloitti kulissien kaatamisen syksyllä 2017 irtisanomalla työnsä. Vielä senkin jälkeen hän joi kuukauden etsien suuntaansa. Onneksi niin, koska lopulta kuolemanpelko sai hänet nöyrtymään ja ottamaan apua vastaan. Natalil päätti itse lähteä Lapualle uudestaan myöntäen, että hän ei pystyisi raitistumaan yksin. Voimat olivat loppu. Ainaisen tahdonvoiman tilalle tulikin läsnäolo ja jo kolmantena hoitopäivänä Natalil halusi sitoutua raittiuteen päivä kerrallaan koko loppuelämäksi.
Miksi juuri Minnesota-hoito?
Natalil oli hävennyt omaa juomistaa sekä taustaansa alkoholistiperheen lapsena. Lapualla häpeä kuitenkin irrotti otteensa ja tilalle tuli ymmärrys alkoholismi sairautta kohtaan. Se ei ole huonoa ja moraalitonta käytöstä, vaan päihderiippuvainen ei voi sairastumiselleen mitään toisin kuin toipumiselle, joka on alkoholistin omissa käsissä. Intensiivinen kuukausi hoitolaitoksessa loi pohjan henkiinjäämiselle, mutta raittiina elämän arvot menivät uusiksi. Natalil kokee tärkeäksi ensimmäisen vuoden jatkohoidon parissa, jossa vertaisten kanssa käytiin läpi uuden raittiin elämän haasteita.
Päivä kerrallaan
Natalil on palannut työelämäänsä uusin voimin. On vapauttavaa kaataa kulissit kokonaisuudessaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä rehellisesti. Työ on kuitenkin vain työtä, eikä se määritä enää Natalilin arvoa hänen omissa silmissään. Elämän kohokohdiksi ovatkin tulleet eräretket perheen kanssa sekä yhteiset keskustelut hyvän ruuan ääressä. On vain tämä hetki.