Olen jotenkin aina tykännyt esiintymisestä, tajusin sen vasta eksyessäni teatteriin. Kyllä, eksyessäni. Olen impulsiivinen ja mielellään uutta kokeileva, joten hyppäsin kesäteatteriinkin hetken mielijohteesta ja kaverin yllytyksestä kohta 7vuotta sitten. Ensimmäinen näytelmäni oli Ainonpuiston teatterissa Kapteeni ja Rullatehtaan Aino. Kuten Tarmo Virtanenkin kirjoitti, näytelmän ohjanneella Timo Taulolla oli ajatus, että kaikki osaavat näytellä. Lehdessä haettiin esiintyjiä, hakijoita ilmaantui paljon ja ohjaaja päätti, että kaikki otetaan mukaan. Mukana oli niin ammattilaisia, jo pitkään harrastaneita kuin ensikertalaisiakin. Näin minäkin pääsin teatterin imuun ja se todella vei mennessään.
Innostuin niin, että hankkiuduin syksyllä 2016 Wellamo-opiston teatterikursille Orimattilaan.
Orimattilassa tulikin sitten tehtyä improiltoja yleisölle sekä kolme näytelmää, jättimenestyneet (Eppu Gustafssonin ohjaamat) Madaamit ja Alue sekä kesällä 2019 (ohjaus Tapani Kalliomäki) Työmiehen vaimo. Lisäksi hyppäsin mukaan SUPER teatterin lastennäytelmään Aikakapseli (ohjaus Tero Porali).
Näyttelin siis työn ohella kesät talvet yhtä soittoa 4vuotta. Kävin samalla kaikki mahdolliset kurssit ja koulutukset, joita mm.Suomen Harrastajateatteriliitto tarjosi.
Kun jotain teen, teen sen aina täysillä! Tämä nähtiin Nummisuutareissakin, kun mursin ensi-illassa neljä kylkiluutani innostuessani painimaan!
Koronakesä oli hiljaiseloa, mutta seuraavana kesänä olinkin jo löytänyt tieni Nastolan Pisarateatterin farssiin Tuplakupla, ohjaajanaan Petri Liski.
Tänä kesänä piti pitää välivuosi, mutta mitä vielä, heilun jälleen Nastolassa Liskin ohjauksessa, tällä kerralla Nummisuutareissa.
Ammattina näyttelijä on ikäni puolesta ja koulutuksen puutteesta ikävä kyllä jo poissuljettu, mutta töihin silti pääsin teatterimaailmaan. Teen keikkaa vahtimestarina Suomen Kansallisteatteriin, sekä jatkossa myös Lahden kaupunginteatteriin.
Ja mistä sitä tietää, minne tämä elämä vielä kuljettaa!
Olen miettinyt, mikä minua ajaa näyttämölle ja itseni haastamiseen. Tämä ei todellakaan ole helpoin laji. Uppoan usein rooliini täysin ja elän näyttämöllä näytelmän elämää intensiivisesti. Siinä voi unohtaa täysin itsensä, ongelmansa ja arjen huolet. Myös yhteiskunnallisten asioiden ja uusien näkökulmien tarjoaminen katsojalle tunteiden lisäksi on jotain maailmaa mullistavaa! Kun katsoja miettii esitystämme monta päivää tuntien itsensä liikutetuksi, olemme asian ytimen äärellä.
Kuva Marianne Ropponen
Berit Mäkinen
harrastajanäyttelijä / varhaiskasvatuksen opettaja / vahtimestari
Nummisuutarit Taidekeskus Taarastin ulkonäyttämöllä Nastolassa enää kaksi kertaa,
to 4.8. klo 19 sekä su 7.8. klo 14.
Liput ja lisätiedot
www.pisarateatteri.fi sekä tuntia ennen esityksen alkua paikan päältä.